Tähkä-Ärviä

Ylemmät taksonomiset tasot: Tracheobionta (Putkilokasvit) – Saxifragales

Heimo: Haloragaceae (Ärviäkasvit)

Koko: 0,5–1 m

Ulkonäkö ja erityispiirteet: Ärviät ovat monivuotisia uposkasveja ja ne kasvavat vesistöjen pohjalla eivätkä tavallisesti kurotu vedenpinnan yläpuolelle. Ärviän ohuehko punakeltainen varsi kiemurtelee pitkinä köynnöksinä ja hienoliuskaiset lehdet ovat kiehkuroina varren ympärillä. Varren nivelkohdissa lehtikantojen välissä ja reunoilla on yksittäisiä lyhyitä nystyjä. Lehtikiehkuroissa on 4–5 lyhyt- tai leveäliuskaista, sinivihreää tai punertavaa jäykkää lehteä. Lehdet ovat kooltaan 2–3 cm, liuskoja on 5–20 paria. Vedestä nostettaessa lehdet menevät enimmäkseen suppuun. Tähkä-ärviän kukat ovat pieniä, muutaman millimetrin leveitä, punertavia ja ne sijaitsevat tähkänä kasvin varren yläpäässä. Säteittäiset kukat ovat tukilehtiä pitemmät. Ärviät ovat pääasiassa makean veden lajeja, Suomessa 2(–4) lajia elää murtovesissä.

Levinneisyys ja elinympäristö: Tähkä-ärviä viihtyy kohtalaisen suojaisissa, mutta myös melko avoimissa paikoissa koko Itämeressä, kunhan sille on tarjolla hiekkaa tai muuta pehmeää ainesta kiinnittymisalustaksi.

Lisääntyminen: Tähkä-ärviä lisääntyy osittain suvuttomasti hajaantuneista osista, osittain suvullisesti. Kukkivia yksilöitä esiintyy yleensä keväällä, mutta jotkut yksilöt kukkivat syksyllä. Kukat ovat tuulipölytteisiä. Hedelmät ovat kelluvia. Itämeressä kasvaville ärviälajeille suvuton, vegetatiivinen lisääntyminen on tärkein.

Tähkä-ärviä hyötyy rehevöitymisestä ja on runsastunut viime vuosina Suomen rannikolla. Ärviöitä tunnetaan maailmanlaajuisesti noin 40 lajia. Suomessa niistä on 4, jotka kaikki ovat makean veden lajeja, mutta viihtyvät paremmin tai huonommin myös vähäsuolaisissa murtovesissä.